Kysy Kätilöltä

Isän merkitys synnytyksen tukihenkilönä

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tarkastella isän osallistumista ja merkitystä lapsensa syntymässä. Lähestyn aihetta kätilön näkökulmasta. Kätilöurani, reilun kolmetoista vuotta olen tehnyt pääosin työtä synnytyssalissa, saanut auttaa monta vauvaa maailmaan, ja nähnyt monen uuden äidin ja isän syntyvän. Perhe syntyy silmieni edessä, kun lapsi parkaisee ensimmäisen kerran; siihen asti on ollut vain pari, nyt heistä muodostuu perhe.

Isät ovat saaneet osallistua jo vuosikymmenien ajan suomalaisissa sairaaloissa lapsensa synnytykseen. Lähes aina synnyttäjän mukaan tuleminen on itsestäänselvyys ja kunnia-asia tuleville isille. Isä kuuluu luonnollisesti synnytykseen, onhan lapsen saaminen yhteinen asia. Isän voi olla vaikeampaa raskauden aikana suhtautua tulokkaaseen, koska hän ei fyysisesti tunne vauvaa sisällään, näkee vain puolisonsa muuttuvan raskauden edetessä. Kun hoidan synnyttäjää synnytyksessä, hoidan samalla myös tulevaa isää.

On kuitenkin myös niitä isiä, jotka eivät tule synnytykseen kovinkaan vapaaehtoisesti, vaan on tarvittu suostuttelua. Kaikille miehille ei ole luontevaa olla sairaalassa, he kokevat itsensä hermostuneeksi, pelottaa, ovat sairaalakammoisia; tämä on täysin luonnollista. Joskus on nähtävissä haluttomuutta yhteiseen asiaan. Ihmiset ovat synnytyksessä paljaimmillaan; todellisen äärellä, ja joskus siinä yhteisolossa näkyy parisuhteen huono tila. Silloin sitä kätilönä toivoo, että tilanne olisi ohimenevä. Syntyvä lapsi tarvitsee molemmat, elämäänsä osallistuvat vanhemmat.

Ei ole mitään ohjekirjaa siitä mitä isän tulisi synnytyksessä tehdä. Suotavaa olisi, että pariskunta keskustelisi etukäteen molempien odotuksista ja ajatuksista koskien synnytystä. Mielikuvaharjoittelulla he voivat päästä lähemmäs sitä yllätyksellisyyttä, joka synnytyksessä usein on läsnä. Synnytyksessä varmaa on se, että kun se kerran käynnistyy, lopputuloskin on selvä, mutta se, mitä matkan varrella tapahtuu, ei ole ollenkaan selvää. Toiset etenevät virtaviivaisesti, oppikirjamaisesti eteenpäin; toisille synnytysmatka tarkoittaa nukkumattomia öitä, alkavia ja lopahtavia supistuksia, äkillisiä muutoksia vauvan tai äidin voinnissa, kipua, uuvahdusta, uskon loppumista, toivottomuutta. Erityisesti viimeksi mainituissa tapauksissa synnyttäjän tukihenkilön merkitys on valtava.  Isä synnytyksessä on äidin paras ”couch”. Hän jaksaa kannustaa ja tsempata, pitää synnyttäjää hyvänä, luo läheisyyden ja turvallisuuden ilmapiiriä vieraassa ympäristössä.

Se, mitä isä synnytyksessä tekee voi olla hyvinkin pieneltä kuulostavaa, mutta äidille merkityksellistä. Kannustan isää koskettamaan puolisoaan tätä kuunnellen, auttamaan pienissä asioissa kuten tarjoamalla juotavaa tai syötävää. Yritän saada synnytyshuoneen ilmapiirin rentoutuneeksi, usein huumorin avulla, sillä haluan saada synnyttäjän ja isän tuntemaan, että ei ole mitään pelättävää. Että he uskaltautuisivat jättäytyä synnytyksen virran vietäväksi, luottaisivat. Tehtävänäni on antaa tietoa molemmille siitä, missä mennään, miten synnytys todennäköisesti etenee ja mitä he voivat seuraavaksi tehdä. Usein äiti on niin synnytyksessä sisällä supistuksineen kaikkineen, että isä voi toimia tulkkina ja asioiden kertaajana ja muistuttelijana äidille. Isä voi olla viestinviejänä molempiin suuntiin. Parhaassa tapauksessa isä on synnytyksessä aktiivinen, ja voi olla äidille synnytyksen sanoittaja erityisesti synnytyksen jälkeen, jos äidin mielikuva synnytyksestä on sekava tai kaoottinen. On hyvä, jos myös isä on läsnä synnytyksen jälkeisissä keskusteluissa esimerkiksi vuodeosastolla. Kun molemmille on selvää, mitä synnytyksessä on tapahtunut, muodostuu kokemuksesta ehyt ja voimaannuttava.

Vauvan syntyessä liikutus on yleensä käsin kosketeltavaa. Vanhempien ensireaktiot vauvan syntyessä saavat kokeneenkin kätilön herkistymään, syntymän ihme on aina yhtä iso, ja lahja elämältä. Usein näen miten isä katsoo puolisoaan kauniisti, ja täynnä kiitollisuutta, koska on tämän avulla ja kautta päässyt osalliseksi jostakin hurjasta ja alkukantaisesta. Näen arvostavia katseita, kun isä katsoo äitiä tämän suoriuduttua synnytyksen rankasta fyysisyydestä. Hän ikään kuin näkee puolisonsa uusin silmin. Lapsen syntymä on molemmille vanhemmille voimakas kokemus, ja niin tuleekin olla. Tämä tunnekuohu auttaa vanhempia sitoutumaan vastasyntyneen hoitoon, vanhempien hoivavietti turvaa ja suojelee lasta; sitä tarvitaan lapsen aikuisikään asti.

Kun on tutkittu isien kokemuksia synnytyksessä, on havaittu, että isien tunteet voivat olla mitä vain epätoivosta, stressistä ja osattomuuden tunteesta iloon, helpotukseen ja onneen. Valmistautuminen synnytykseen, sekä riittävän tiedon ja tuen saaminen synnytyksen aikana ovat avainasioita isien positiiviseen synnytyskokemukseen. (Johansson, M., Fenwick, J. & Premberg, Å. 2015.) Isän läsnäolo synnytyksessä voi parantaa parisuhdetta ja puolisoiden välistä ymmärrystä, samoin kuin läheistä suhdetta vastasyntyneeseen (He,H-G., Vehviläinen-Julkunen, K., Qian X-P, Sapuontzi-Krepia,D., Gong, Y. & Wang, W. 2015). Isät toivovat tulevansa huomioiduiksi, ja haluavat tulla kuulluiksi. Kätilön rohkaisemana isä voi paremmin tukea äitiä synnytyksessä. (Sengane, M.L.M. & Nolte, A.G.W.2012.) Isän aktiivisella osallistumisella synnytykseen on vaikutusta äidin positiiviseen synnytyskokemukseen (Gungor, I. & Beji, N.K. 2004). Näiden tietojen valossa on erityisen tärkeää tukea perhekeskeisyyttä, ja kannustaa molempia vanhempia myös jatkossa toimimaan yhdessä lapsen parhaaksi.

Tässä tekstissä on käsitelty isän merkitystä synnytyksen tukihenkilönä. Samat periaatteet ovat voimassa, jos puoliso on nainen. Tärkeintä on, että synnyttäjällä on halutessaan mahdollisuus ottaa synnytykseen mukaan itselleen erityinen henkilö, on se sitten isä, puoliso tai muu läheinen, esimerkiksi hyvä ystävä. Kaikki ovat tervetulleita.

 

 

Tuija Heinilä

kätilö, synnytyssali, Tays

 

Lähteet:

Gungor, I. & Beji, N. K. 2004. Effects of fathers’ attendance to labor and delivery on the experience of childbirth in Turkey. Western Journal of Nursing Research, Vol. 29( 2), March 2007: 213-231.

He, H-G, Vehviläinen- Julkunen K., Qian, X-F, Sapountzi-Krepia, D. Gong, Y & Wang, W. Fathers’ feelings related to their partners’ childbirth and views on their presence during labour and childbirth: A descriptive quantative study. International Journal of Nursing Practise 2015; 21 (Suppl.2):71-79.

Johansson, M., Fenwick, J. & Premberg, Å. 2015. A meta-syntesis of fathers’ experiences of their partner’s labour and the birth of their baby. Midwifery 31(2015), 9-18.

Sengane, M. L. M. & Nolte, A. G. W. 2012. The expectations of fathers concerning care provided by midwiwes to the mothers during labor. Health SA Gesondheit 17 (1). Art.#527, 10 pages. http://dx.doi.org/10.4102/hsag.v17/1.527

 


Kommentit

  1. Pena sanoo:

    Couch on sohva, coach on koutsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *