Veden kipua helpottava vaikutus synnytyksessä on ollut tiedossa kautta aikojen. Jo muinaisten kansojen on kerrottu käyttäneen vettä synnytyksissä. Suomessa vesialtaita on käytetty pitkään synnytyksessä avautumisvaiheen hoidossa, mutta nyt niitä on alettu käyttää enemmän myös ponnistusvaiheen hoitamisessa.
Nykyään Tampereen yliopistollinen sairaala (Tays) tarjoaa synnyttäjille erilaisia lääkkeettömiä kivunlievitysvaihtoehtoja, joihin kuuluu muun muassa aqua-rakkulat, lämpöpakkaus, TENS-laite, pallo, suihku ja ammeen käyttäminen. Tämä ammeen käyttäminen on mahdollista synnytyksen avautumisvaiheessa kivunlievitystarkoituksessa erillisessä ammehuoneessa, jossa sijaitsee yksi synnytysosastolla oleva amme.
Vuoden 2020 alussa tapahtuu Taysin synnytystoiminnan siirtyminen uusiin valmistuviin tiloihin Tays Syntymäpaikkaan. Tällöin käytössä tulee olemaan neljä synnytyshuonetta, joissa on oma amme ja lisänä vielä erillinen ammehuone, jota voivat käyttää muissa huoneissa synnyttävät. Tulevien valmistuvien synnytystilojen myötä ammeiden määrä moninkertaistuu ja Tays alkaa tarjota ammeen käyttöä avautumisvaiheen lisäksi ponnistusvaiheen hoitamisessa.
Ammeen käytön katsotaan olevan sallittua matalan riskin synnyttäjälle, jolla raskauden ja synnytyksen kulku ovat olleet täysin normaalit. Vesisynnytyksen tulee olla synnyttäjän oma valinta ja toive. Lisäksi kätilö katsoo kaikkien ammeen käytön kriteerien täyttyvän sekä seuraa synnyttäjän ja sikiön vointia koko synnytyksen ajan, joka tarkoittaa muun muassa ponnistusvaiheessa jatkuvaa sikiön sydänäänten luotettavaa rekisteröintiä. Tarkoituksena on taata synnyttäjän ja sikiön koko synnytyksen aikainen turvallisuus myös vesisynnytyksessä.
Elina Inkinen – Kätilö, sairaanhoitaja (YAMK)
Vastasyntynyt vauva ei vaatteita kaipaa. Vauva nauttii, kun saa viettää aikaa äidin tai isän (tai muun läheisen aikuisen) iholla. Kun vauva on ilman vaatteita, vain vaippa päällään, iho vasten aikuisen ihoa, puhutaan ihokontaktista. Ihokontaktissa vauva totuttelee lempeästi kohdunulkoiseen elämään.
Välittömästi syntymänsä jälkeen vauva nostetaan äidin rintakehän päälle ihokontaktiin. Tässä vauva saa viettää rauhassa vähintään ensimmäisen tuntinsa. Tämä ensimmäinen taianomainen tunti äidin iholla on vastasyntyneelle elintärkeä. Vauva saa totutella maailmaan ja herätellä rauhassa omia luontaisia vaistojaan.
Vauvaa ei syntymän jälkeen kannata heti pestä, vaan hänet kuivataan huolella siinä äidin iholla ollessa. Lapsivesi ja vauvan ihoa peittävä kina sisältävät infektioilta suojaavia ainesosia, ja mitä pidempään nämä ovat vauvan iholla, sen parempi. Vauvan peseminen nopeasti syntymän jälkeen saattaisi aiheuttaa vauvalle stressiä, laskea vauvan verensokeria ja häiritä vastasyntyneen lämmönsäätelyä. Äidin ihon kautta vastasyntynyt saa omalle iholleen hyödyllisiä, suojaavia bakteereita ja vastasyntyneen oma puolustusjärjestelmä alkaa kehittyä.
Erityisesti vauvan ensipäivinä, häntä kannattaa pitää ihokontaktissa paljon. Ihokontaktissa oleminen rauhoittaa vauvan pulssia ja hengitystä ja säästää vauvan energiaa. Näin vauvan verensokeritaso ja lämmönsäätely pysyvät tasaisina. Ihokontaktissa vauvat itkevät vähemmän.
Ihokontakti auttaa myös äitiä. Kun vauva on iholla, on äiti rauhallisempi ja luottaa omiin kykyihinsä hoitaa vauvaa. Ihokontakti lisää oksitosiinin erittymistä ja auttaa kohtua supistumaan synnytyksen jälkeen. Ihokontakti myös edistää äidin ja vauvan välisen varhaisen vuorovaikutuksen syntyä. Vauva tuntuu helpommin omalta ja häneen on helppo tutustua.
Erityisen paljon ihokontakti auttaa imetyksen käynnistymisessä ja imetyksen myöhemmissäkin vaiheissa. Onkin sanottu, ettei liene sellaista imetysongelmaa, johon ihokontakti ei auttaisi. Ihokontakti saa maidon herumaan helpommin ja vastasyntyneen luontaiset imemiseen liittyvät vaistot toimivat paremmin. Ihokontaktissa vauvat imevät yleensä paremmalla imuotteella sekä tehokkaammin ja tiheämmin. Ihokontaktia kannattaa hyödyntää vielä kotonakin, esim. silloin, jos halutaan lisätä omaa maitomäärää ja tehostaa imetystä.
Viikolla 40 vietetään pohjoismaista imetysviikkoa, jonka teemana on tänä vuonna Imetys – elämän perusta. Tämän vuoden teema nostaa esiin imetyksen tärkeyden eriarvoisuuden, köyhyyden ja virheellisen ravitsemuksen vähentämisessä. Imetys antaa tutkitusti parhaat mahdolliset eväät elämän alkuun maailman kaikille lapsille. Imetyksen edistäminen on kansanterveyden edistämistä.
Koska ihokontakti kiistatta edistää imetystä, on sen edistäminen tärkeä osa imetysohjausta. Imetysviikolla Taysissa kannustetaan äitejä ja perheitä entistä enemmän pitämään vauvaa ihokontaktissa. Perheitä opastetaan ihokontaktin turvallisessa toteuttamisessa ja kerrotaan sen eduista. Tavoite on, että ihokontaktista tulee vielä entistä tavanomaisempi osa vauvamyönteistä hoitoa Taysissa. Ihokontakti on tärkeä elämän perustaa. Siksi pienet vaatteet jäävät Taysissa hyllyyn yhä useammin.
Jenni Rainio, kätilö lapsivuodeosasto + Perheonni
-Mitä tapahtuu, kun hoitajat ryhtyvät työstämään videomateriaalia imetyksen edistämiseksi?
Helmikuussa Taysin synnyttäneiden osastolla ihmetystä ja hilpeyttä herätti omituinen tumma hahmo. Mustat vaatteet, suttuiset hampaat ja sotkuinen tukka kuuluivat Ulla Urbaanilegendalle, joka oli käsikirjoitettu mukaan tekeillä oleviin imetystä ja vauvamyönteisyyttä edistäviin videoihin. Taysissa on toimittu vauvamyönteisten periaatteiden mukaan vuodesta 2013. Näiden vuosien aikana toimintatapamme ovat muuttuneet merkittävästi ja erityisesti imetysohjaukseen ja imetyksen onnistumiseen on panostettu toden teolla. Moni asia on muuttunut. Vauvan kellonmukaisen syöttämisen ja tuttipullon käyttämisen sijasta ymmärrämme tänä päivänä paljon enemmän vastasyntyneestä ja häntä ohjaavista luontaisista vaistoista ja siitä, kuinka älykäs vastasyntynyt on. Tiedämme, kuinka ihmeellistä on äidinmaito ja kuinka luonnollista imetys on. Kapalon sijasta vastasyntyneet pääsevät ihokontaktiin, missä alkaa tutustuminen kohdun ulkopuoliseen elämään. Koska moni asia asenteissamme ja toiminnassamme on muuttunut, ei siis ole ihme, että se herättää välillä ihmetystä ja kysymyksiä. Imetykseen ja vauvanhoitoon liittyy vielä paljon vääriä ja vähän vanhanaikaisiakin uskomuksia. Näitä uskomuksia ja asenteita edustamaan syntyi Ulla Urbaanilegenda ja imetystietoa ja vauvamyönteisyyttä levittämään syntyivät Ullan seikkailuista kertovat videot.
Videoiden ideointi ja tekeminen oli tosi hauskaa ja rikastutti kyllä omaa työtä paljon. Erityisen hienoa oli tehdä videoita samanhenkisten työkavereiden kanssa, joilla on kyky ja halu heittäytyä erilaisiin rooleihin ja tekemiseen. Opimme toisiltamme taas kerran niin paljon! Vuorotyötä tekeville yhteisten aikataulujen löytyminen oli joskus melko haastavaa. Eipä siis ihme, että kerran löysimme itsemme vapaapäivänä Sarin kotoa harjoittelemasta ja hiomasta suunnitelmia. Siinäpä vasta paneutumista=)
Videot on suunnattu myös kaikille meille ammattilaisille, jotka työssämme kohtaamme raskaana olevia, imettäviä äitejä ja imeväisikäisiä lapsia. Imetys on luonnollinen ja normaali tapa ruokkia vauva, mutta kaikesta sen luonnollisuudesta ja tavallisuudesta huolimatta se ei aina ole suinkaan helppoa. Myöskään imetysohjaus ei ole aina helppoa, päinvastoin. On osattava ja ymmärrettävä niin paljon asioita ja sitten vielä sovellettava tietoa aina tapauskohtaisesti. Imetysmyönteisyyden ja tiedon lisäksi halusimme tuoda videoihin mukaan myös vuorovaikutuksellisia seikkoja.
Tarkoituksena oli, että kaikki, joita imetys kiinnostaa, voisivat videoiden avulla päivittää tietojaan imetyksestä ja vauvamyönteisyydestä. Videot on suunnattu tietysti myös tuleville äideille ja isille, jotta he ehkä sitten malttavaisemmin ja paremmalla ymmärryksellä osaisivat suhtautua esim. vauvan tiheän imun kausiin ja imetyksen normaaliin käynnistymiseen. Ihanne olisi, että tulevat isoäiditkin tietäisivät, mitä se ihokontakti on; vauvan kuuluu imeä rinnalla joskus lähes taukoamatta; mitä ja miksi vauvaa joskus syötetään ruiskulla jne. Toivomme, että voisimme videoiden avulla tukea imettäjän ja myös lähipiirin imetysluottamusta.
Ulla Urbaanilegenda Vauvamyönteisyyden äärellä – videot ovat syntyneet kolmen lapsivuodeosaston hoitajan toimesta. Videot ideoitiin ja käsikirjoitettiin yhdessä meidän kolmen kesken. Käsikirjoitusta hiottiin sähköpostiketjun välityksellä silloin, kun yhteistä työaikaa ei ollut. Tarkoituksenamme oli tehdä hauskat, mutta asialliset videot, joissa kyseenalaistetaan vanhoja käsityksiä ja uskomuksia. Ullan repliikit kuulostavat varmasti kaikille aika tutuilta ja ovat varmasti ainakin joskus kuultuja, milloin kenenkin suusta. Mietimme pitkään aihealueita ja yritimme valita sellaiset, joissa urbaanilegendoja ehkä eniten esiintyy.
Ulla edustaa äitien, isoäitien, isoisoäitien, naapureiden ja kumminkaimojen hyvää tarkoittavia, mutta joskus hieman vanhahtavia vauvanhoito-ohjeita. Yhtälailla Ulla edustaa meidän kaikkien vastasyntyneiden ja imetyksen parissa työskentelevien vanhoja oppeja ja käsityksiä: siis imetykseen ja vauvaan liittyviä urbaanilegendoja. Videot on ehdottomasti tehty kaikkia imettäjiä ja heidän läheisiään kunnioittaen, pilke silmäkulmassa.
Videot kuvattiin ammattikalustolla ammattilaisen toimesta. Osaamisen kehittämisyksiköstä kuvaaja Mika vietti kanssamme puolikkaan päivän kuvaten ja ohjaten meitä taidolla. Oli itse asiassa Mikan ajatus, että ihan kaikkea mahdollista tietoa ei tarvitse yrittää saada yhteen videoon. Joskus vähempi on parempi. Ja näinhän se meni. Mika myös editoi ja leikkasi videot ja onkin ihan täysin Mikan ansiota, että ne näyttävät nyt niin hienoilta. Videot saatiin kuvattua purkkiin parilla otolla ja täytyy sanoa, että meillä oli kyllä hauskaa. Välillä naurettiin vedet silmissä. Kuvaaja Mikakin sai ohessa aimo annoksen imetystietoutta=)Jännityksellä odotamme, minkälaisen vastaanoton videot saavat.
Eija, Jenni ja Sari
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Perheonni – yksikkö on osa potilashotellia ja siellä hoidetaan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa synnyttäneitä äitejä ja vauvoja synnytyksen jälkeen. Perheonnen kaikki huoneet ovat perhehuoneita, joissa koko perheellä on mahdollisuus olla yhdessä ja tutustua uuteen tulokkaaseen. On aivan ainutlaatuisen tärkeää ja hienoa, että myös vauvan isällä on mahdollisuus olla läsnä heti vauvan ensihetkistä alkaen. Yksi Perheonnessa työskentelemisen parhaita puolia onkin juuri se, että saa työskennellä kokonaisen perheen kanssa ja olla auttamassa ja ohjaamassa perheen ensivaiheissa vauvan syntymän jälkeen. Aina puoliso ei voi olla paikalla yötä päivää, joten myös mummut ja tukihenkilöt ovat tuttuja yövieraita Perheonnessa. Myös perheen muilla lapsilla on mahdollisuus olla Perheonnessa vaikka koko perheen hoitoajan.
Perheonneen voi tulla synnytyksen jälkeen tiettyjen kriteerien täyttyessä, jos äiti ja vauva ovat hyvävointisia ja synnytys on sujunut tavallisesti. Perheonnessa toimitaan hieman erilailla kuin tavallisilla vuodeosastoilla. Hotellihuone on perheen ”valtakunta”, jossa hoitaja ei automaattisesti käy kyselemässä vointia tai tarkkailemassa tilannetta. Perheonnessa perheet käyvät ”näytillä” hoitajien kansliassa, missä valtaosa hoitamisesta ja ohjaamisesta tapahtuu. Sovittuna ovat tietyt ajat milloin vähintään pitää vauvan kanssa hoitajien luona poiketa, mutta läsnä ja saatavilla hoitajat ovat koko ajan. Aina saa tulla kysäisemään neuvoa, hakemaan apua tai vaikka vain piipahtaa juttelemassa hetken. Perheen toivoessa tai tilanteen vaatiessa käy hoitaja myös perheen huoneessa ohjaamassa, opastamassa ja auttamassa. Erityisesti imetysohjaustilanteet ovat hetkiä, jolloin tulee usein vietettyä aikaa perheen huoneessa. Koska Perheonnessa hoitajat ovat läsnä ympäri vuorokauden, on perheillä mahdollisuus hakea imetysapua kellonajasta riippumatta ja tähän kannustetaankin. Vastasyntyneet ovat usein virkeitä yöaikaan ja viettävät paljon aikaa rinnalla, joten yöllä myös imetysohjauksen tarve usein korostuu. Perheonnessa on hyvä mahdollisuus panostaa tähän. Kannustamme perheitä etenemään vauvan tahtiin ja vauvan ehdoilla.
Hoitotyö Perheonnessa on pitkälti paljon ohjaamista. Ammattitaitoisen ohjauksen antaminen onkin oikeastaan Perheonnen koko toiminnan perusta. Ohjauksen tulee olla kattavaa ja niin huolellista, että perheillä on omatoimisuuteen tukevassa ilmapiirissä turvallista olla. Perheonnen hoitajilla täytyy siis olla hyvät ohjaustaidot. Kun omassa työvuorossa perheen näkee ehkä vain kerran, on tärkeää osata kysyä oikeanlaisia kysymyksiä. ”Miten…?” ”Kuinka usein…?” ”Miltä se tuntuu…?” Jne. Avoimiin kysymyksiin vastatessaan perheet antavat paljon enemmän informaatiota kysyjälle, kuin kysyttäessä esim. ”Onko vauva syönyt?”.
Koska Perheonnessa äidit ja vauvat ovat hyvävointisia eikä hoitotyön aikaa kulu ns. ”lääketieteelliseen suorittamiseen”, on hoitajilla erinomainen mahdollisuus panostaa laadukkaaseen ohjaukseen, esim. imetysasioiden suhteen. Imetysohjaus on joskus melkoisenkin haastavaa ja aikaa vievää, mutta aina yhtä tärkeää. On siis erittäin hienoa, että Perheonnessa on loistava mahdollisuus panostaa tähän tärkeään osa-alueeseen rauhassa.
Perheonnessa vauvamyönteiset hoitokäytännöt, imetyksen edistäminen ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen toimivat yleensä hyvin. Perheet saavat olla yhdessä, omassa rauhassaan ja vauvat ovat paljon ihokontaktissa ja pääsevät rinnalle omaan tahtiinsa. Hoitajana Perheonnessa saamme olla aitiopaikalla tukemassa perhettä tässä ainutlaatuisessa tilanteessa.
kätilöt Jenni Rainio ja Annika Saarela
”On äitienpäivän aatto ja ulkona on keväinen, kirkas auringonpaiste. Mä en näe sitä, mä en näe enää mitään. Minuutti sitten lääkäri on kertonut mulle, että vuorokausi sitten syntynyt esikoiseni on vaikeasti kehitysvammainen, tai näin ainakin on syytä epäillä. Mitä on tapahtunut, missä mä olen nyt, mitä tulee tapahtumaan, mitä tämä on? Mulla on kylmä. Mä tunnen itseni alastomaksi, yksinäiseksi ja pelokkaaksi. Soitan miehelleni, lapsen isälle, enkä saa sanottua muuta kuin, tule tänne.”
Monet vanhemmat ovat sanoneet, että tieto oman lapsen kehitysvammasta muutti heidän elämää. Sanat, lauseet, eleet, tapahtuma, ympäristö ja sanojan empatiakyky jäävät mieleen vuosikymmeniksi. Ensitieto ei ole vain se hetki, kun ammattihenkilö ilmoittaa vanhemmille lapsen vammasta. Se on elämänmittainen, jatkuva tapahtuma tiedon ja tuen antamisesta.
Aina ei tarvitse käyttää paljon sanoja. Läsnäolo ja vaikka vain käden laittaminen olalle riittää. Ensitiedon antaja ei saa olla ahdistunut tai pelokas tilanteesta, koska vanhemmat kyllä vaistoavat tämän. Vanhemmille pitää antaa aikaa, vaikka eivät ehkä juuri siinä tilanteessa tee kysymyksiä lapsensa vammasta. Tulevaisuus kuitenkin askarruttaa monia vanhempia. On tärkeää, että vanhemmat tietävät, että kehitysvammaisen ihmisen elämä on hyvä ja arvokas. Ensitietohetkessä on hyvä löytää positiivista sanottavaa vanhemmille. Vastasyntynyt lapsi on aina kaunis ja viaton, lapsella on kaunis hymy, iloiset silmät tms. Kliseitä pitää välttää. Ei lapsen luonnetta voi ennustaa ajatuksella, että kehitysvammaiset lapset ja aikuiset ovat aina niin iloisia ja hyväntuulisia. Ehkä sanoja suojelee näillä sanomisillaan omaa itseään tunteiltaan ja kokee kohtaamisen vaikeaksi ja yrittää lohduttaa näin enemmän itseään. Kehitysvammaiset ihmiset ovat samalla tavalla tuntevia kuin tämän sanojakin, huonoine päivineen, iloineen, suruineen….
Lapsen kehitysvamma koskettaa myös läheisiä; sisaruksia, isovanhempia, sukulaisia, ystäviä, työkavereita. Isovanhemmat toivovat omille lapsilleen hyvää elämää ja kuultuaan oman lapsenlapsen kehitysvammasta heidän suru voi olla suuri ja ahdistava. Ensitukiryhmä tarjoaa tietoa kehitysvammasta ja auttaa katsomaan lasta eikä vammaa lapsessa. Lapsen vanhemmat itse päättävät, haluavatko järjestää istunnon ja ketä haluavat kutsua sinne. Istunnossa on mukana lääkäri, hoitajia ja vertaisvanhempi keskustelemassa ja vastaamassa kysymyksiin. Vertaisvanhemmalla on suuri rooli. Hän osittaa läsnäolollaan, että on kehitysvammaisen lapsen vanhempi on ihan tavallinen ihminen. Ensituki-istunto voidaan järjestää jo ennen lapsen syntymää tai pian sen jälkeen tai myöhemmin.
” Lääkäri istuu huoneessa olevalla pöydällä ja heiluttaa jalkojaan. Jalassa on harmaat avokkaat. Me vanhemmat istumme tuoleissamme. Lääkäri kertoo hyvin totisena ja lyhyesti lapsemme diagnoosiepäilyn. Kysyn häneltä: ” Onko niin, että lapseni ei opi mitään?” Hän vastaa: ” Näin voi olla, mutta en minä tästä asiasta mitään tiedä.” Oloni on turvaton. Mitä minulle tapahtuu? On kulunut viikko siitä äitienpäivän aatosta.”
Vanhemmat toivovat läsnäoloa, toivoa tulevaan, rauhallisuutta, selkeitä sanoja lapsen vammasta, asiallisuutta, perheen kunnioittamista ja ensitiedon antajalta empatiakykyä. Ensitiedon antaminen on vaikeaa, koska kaikki perheet ovat erilaisia ja kaikki perheenjäsenet ovat erilaisia. Joku haluaa paljon faktatietoa heti ja toinen haluaa vasta paljon myöhemmin. Ensitiedon antaja ei tiedä perheen arvoista vammaisuutta kohtaan eikä heidän asiantuntemustaan kehitysvammaisista ihmisistä. Joillakin vanhemmilla voi olla paljon elämänkokemusta vammaisuudesta ja joillekin oman lapsen kehitysvamma voi olla ensimmäinen kontakti vammaisuuteen.
Ensitiedon antamista voi opiskella ja sitä voi oppia. Ensitietotilanne on antajalle osa hänen työtään, mutta vanhemmille se on ainutkertainen hetki.
” Lapseni täyttää vuoden ja olen jossain vaiheessa kirjoittanut päiväkirjaani Eeva Kilven runon:
Miten minua helpottaisi tieto, jota en voi koskaan saada:
että jonkin salaperäisen erehtymättömän biologisen lain mukaan
olen ollut paras mahdollinen äiti juuri tälle pojalle,
virheistäni huolimatta.”
Hanni Hiltunen
synnytyssali
Kätilö, ja kehitysvammaisen aikuisen miehen äiti
Parisuhde tärähtelee perustuksiaan myöten, kun perheeseen syntyy lapsi. Erityisen voimakasta tärinä on silloin, kun lapsi on ensimmäinen, mutta jokainen lapsi osaltaan muuttaa perheen dynamiikkaa.
Usein käy niin, että kun lapsi valtaa tilaa molempien vanhempiensa elämässä, mielessä ja sydämessä, parisuhteen, ja etenkin seksuaalisen suhteen helliminen jää taka-alalle. Tämä on toki luonnollista ja näinhän se elämä menee, mutta loppuelämän onnellisuuden vuoksi asiaa ei kannattaisi unohtaa sinne!
Vaikka naisesta tulee äiti, ja miehestä isä, molemmat säilyvät myös ihmisinä, rakastettuina ja seksuaalisina olentoina. Jokainen meistä on kosketusta ja huolenpitoa vailla, vaikka itsestä tulisikin se pienestä ihmisestä huolehtija. Mistä jaksaa ammentaa hellyyttä ja huolenpitoa, jos itse ei saa sitä riittävästi? Työssäni kätilönä ja seksuaaliterapeuttina olen kyllä nähnyt, että usein sitä jaksaa yllättävän pitkään! Jossakin vaiheessa kuitenkin iho alkaa kaivata toisen ihmisen syliä.
Seksuaalielämän aloittaminen synnytyksen jälkeen on jännittävää puuhaa. Usein takana on pidempi tauko, ehkä pisin parisuhteessa siihen mennessä. Nainen käy läpi oman kehonsa muutoksia ja sopeutuu uuteen minään, mies opettelee näkemään rakastettunsa myös äitinä, ja molemmat totuttelevat vastuuseen uuden ihmisen elämästä. Kannattaa muistaa, että seksuaalielämästä uudelleen kiinni saaminen ei tarkoita samaa kuin yhdyntöjen aloittaminen. Hellittelyn voi aloittaa pienistä asioista, rakkauden teoista ja sanoista, silityksistä ja halauksista ohimennen. Suosittelen lämpimästi pienten yhteisten hetkien vaalimista, vaikka se olisikin vain tv-sarja sohvalla sylikkäin, tai vaikka yhteinen suihku kun lapsi on saatu nukkumaan. Usein äidin kosketuksen ja läheisyyden kaipuu täyttyy imetyksessä ja vuorovaikutuksessa vastasyntyneen kanssa, eikä läheisyys kumppanin kanssa edes muistu mieleen. Kun on hetki ”omaa aikaa”, tekeekin eniten mieli nukkua. Siinä kohtaa voisi kuitenkin tehdä vaikka mielikuvaharjoituksen ja miettiä esimerkiksi, miltä lämmin vesi tuntuisi oman ja kumppanin ihon välissä? Ja tarttua tilaisuuteen!
Eka kerta synnytyksen jälkeen on eka kerta. Siihen liittyy usein korkeita odotuksia, jännitystä, usein se on myös kompromissi molempien haluista. Oman mausteensa toimitukselle antaa myös uuden perheenjäsenen läsnäolo. Ekaan kertaan ryhdyttäessä on hyvä muistaa muutama asia; ensinnäkin, LIUKKARIA, LIUKKARIA! Limakalvot ovat hauraat synnytyksen jälkeen (myös sektion), imetyskin pitää ne hauraana. Voi olla arpikudostakin. Kannattaa käyttää mahdollisimman simppeliä liukuvoidetta, ja jättää ne maustetut, hajustetut, viilentävät, lämmittävät…myöhemmäksi. Kannattaa myös ottaa selvää, millainen liukuvoide itseä miellyttää. Ja sehän selviää kokeilemalla! Toisekseen, on hyvä puhua etukäteen selkeäksi molemmille se, että naisella on tässä kohtaa oikeus vetää liinat kiinni missä tahansa vaiheessa. Seksin ei pidä sattua, ja jos se tekee kipeää, se pitää lopettaa siltä kertaa. Parasta olisi, jos kumppanit voisivat puhua asiasta keskenään ennen kuin ollaan herkässä tilanteessa.
Lopuksi vielä pari tärkeää ohjetta:
Kumppani; muista että synnyttänyt nainen tarvitsee valtavasti hellyyttä, kannustusta ja kauniita sanoja ja rakkauden tekoja! Toista niitä uudelleen ja uudelleen.
Synnyttäjä; usko mitä kumppanisi sinulle sanoo!
Salla Järvinen, kätilö (YAMK), seksuaaliterapeutti
Kansainvälistä kätilön päivää on vietetty toukokuun viides päivä vuodesta 1991 alkaen. Päivän teemana on “The World Needs Midwives Now More Than Ever”, maailma tarvitsee kätilöitä enemmän kuin koskaan ennen. Päivän tarkoituksena on lisätä ihmisten tietoisuutta siitä, kuinka kätilöt toimivat naisten terveyden edistämiseksi kaikkialla maailmassa.
Me kätilöt teemme työtä seksuaali- ja lisääntymisterveyden saralla sairaaloissa, neuvoloissa, terveyskeskuksissa tai yksityisellä sektorilla. Me annamme ohjausta, hoitoa ja neuvontaa raskauden, synnytyksen ja lapsivuoteen aikana, vastaamme normaalisynnytyksen hoidosta ja vastasyntyneistä, ohjaamme imetyksessä ja vauvan hoidossa. Teemme työtä myös lasta toivovien perheiden tai ehkäisyneuvonnan parissa ja naistentautien osastolla. Näiden lisäksi tehtävänämme on ohjata terveyttä edistäviin valintoihin koko perheen ja yhteiskunnan parhaaksi.
Oma työurani kätilönä on kestänyt kohta 27 vuotta. Valtaosan siitä olen toiminut Tampereen yliopistollisen sairaalan synnytyssalissa. Ensimmäiset maailmaan auttamani lapset ovat nyt jo aikuisia. Vuodet ovat kuluneet, kätilöiden määrä synnytyssalissa on lisääntynyt, samoin synnytyksen hoitoon liittyvät laitteet ja kivunlievitysmahdollisuudet parantuneet huomattavan paljon minun työvuosieni alkuajoista.
Edelleen on kuitenkin niin, että mikään laite ja lääke ei korvaa kätilöä. Koin tämän omakohtaisesti vuosia sitten, kun olisin lähtenyt kipeän äidin viereltä soittamaan anestesialääkärille. Hän toivoi minun jäävän huoneeseen siitä huolimatta, että kivunlievitykseksi yhdessä mietitty puudutus jäisikin saamatta. Jäin tukemaan äitiä, lapsi syntyi nopeasti, eikä puudutusta ehditty laittamaan. Kysyin jälkikäteen, mitä tuore äiti nyt ajattelee. Tuhiseva vauva sylissä hän totesi, että oli hyvä, että minä kätilönä olin läsnä. Läsnäoloni oli puudutuksen veroinen.
Synnyttävä perhe tarvitsee kätilöä, mutta myös kätilölle perhe antaa merkityksen työhön. Syntymä on aina yhtä ihmeellinen, samoin se hetki, kun äiti tai isä katsoo lastaan ja lapsi katsoo takaisin. Kuinka pieni vauva onkaan syntymästään asti valmis tunnistamaan läheisten äänet ja rauhoittuu päästessään tuttujen sydänäänten lähelle.
Nämä ovat niitä hetkiä, joista olen hyvin onnellinen, olla paikalla todistamassa uuden perheen syntyä ja auttamassa alkutaipaleella. Koen olevani hyvin etuoikeutettu, kun olen saanut ammattini ansiosta olla todistamassa tätä ihmettä tuhansia kertoja. Haluankin toivottaa kaikille hyvää kansainvälistä kätilön päivää!
Sanna-Kaisa Kukko
Kätilö, osastonhoitaja
Olen istunut tiiviisti perjantaisin katsomassa lempisarjaani Hakekaa kätilö ja todennut läheisilleni ylpeänä olevani myös kätilö ja sairaanhoitaja. Hoitotyön ja kätilötyön merkitys vastasyntyneen ja hänen perheensä elämässä on kiistatonta. Olen muistellut lämmöllä omaa työuraani viime vuosituhannella vastavalmistuneena sairaanhoitajana ja kätilönä, jopa imetyshoitajana. Meille oli ja on edelleen sydämenasia edistää ja olla perheen tukena ensipisarasta täysimetykseen. Vastasyntynyt kiittää ja vanhemmuuskin saa tukea – mutta aina koko perheen hyvinvointia ja jaksamista kunnioittaen.
Hoitotyöstä pitää kertoa myös meillä: minkälaista se on vuonna 2017. Yksi tapa on juhlistaa sitä hoitotyön viikkona tai hoitotyön päivänä. Ensimmäisen kerran Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hoitotyön viikot toteutettiin maaliskuussa 2013. Koska teemaviikon tavoite on tehdä hoitotyötä näkyväksi ja korostaa näyttöön perustuvan tutkitun tiedon merkitystä hoitotyössä, oli luontevaa, että se sijoittuisi lähelle hoitotyön ammattilaisten päiviä. Toisaalta tärkeää hoitotyötä tekeviä ammattiryhmiä on paljon ja kansainväliset päivät sijoittuvat myös eri tavoin. Esimerkiksi kansainvälinen lähihoitajapäivä ajoittuu tammikuulle 27.1 ja taas kansainvälinen Kätilön päivä toukokuulle, 5.5. Hoitotyön merkittävyydessä ei voi kuitenkaan sivuuttaa Florence Nightingalen syntymäpäivää eli 12. toukokuuta. Tämä vuosipäivä on valittu kansainväliseksi sairaanhoitajapäiväksi jo vuonna 1972 ja siksi on perusteltua ajoittaa hoitotyön viikko tai päivä tälle viikolle. Lähelle ajoittuu myös toinen mielenkiintoinen YK:n päivä. 15. toukokuuta on kansainvälinen perheiden päivä, mikä sopii hyvin myös hoitotyön ja kätilötyön perhekeskeisyyden teemaan.
Hoitotyön viikkoja on tähän mennessä järjestetty viikon mittaisina neljä kertaa yhteistyössä henkilökunnan ja opiskelijoiden kanssa. Tuleva maakuntauudistus, jatkuvasti digitalisoituvat palvelut sekä yhtenäisen erikoissairaanhoidon ”synnyttäminen” Pirkanmaalle kysyy uusia yhteistyömuotoja myös raskauden, synnytyksen ja vastasyntyneiden hoitamisessa. Kysy kätilöltä- palvelu, sähköinen äitiyskortti ja Perheonni-yksikkö ovat esimerkkejä jatkuvasta uudistumisestamme. Koska hoitotyön viikoille osallistujien määrä on vaihdellut melkoisesti eri päivinä, päädyimme tänä vuonna juhlistamaan hoitotyön merkitystä yhtenä päivänä. Päiväksi valikoitui tiistai 9.5, jolloin liput hulmuavat paitsi päivämme, myös Eurooppa-päivän kunniaksi. Kyseisenä päivänä julkistetaan vuoden hoitotyöntekijä, posteriesityksiä löytyy FinnMedi 5 rakennuksen ala-aulassa muun muassa monikulttuurisuudesta ja iltapäivästä mietimme potilas- ja vammaisjärjestöjen edustajien kanssa toimintamme jatkuvaa kehittämistä. Tervetuloa mukaan osallistumaan hoitotyön päiväämme!
Tiina Surakka, hallintoylihoitaja
Suomen Monikkoperheet ry lanseerasi vuonna 2010 valtakunnallisen Kaksosten päivän, jota vietetään Suomessa aina helmikuun toinen päivä, 2.2. Kaksosten päivänä halutaan nostaa esiin ajankohtaisia teemoja monikkoperheiden elämään ja monikkouteen liittyen. Vaikka 2.2. päivän nimi on Kaksosten päivä, on se kuitenkin samalla kaikkien monikkoperheiden oma juhlapäivä!
Kaksosten syntymä tuo mukanaan tuplasti onnea ja tuplasti rakkautta. Ei kuitenkaan pidä vähätellä sitä tosiasiaa, että kaksoset tuovat tullessaan myös tuplasti haastetta ja vähintään tuplasti työtä.
Riittääkö rakkautta kahdelle vauvalle? Riittääkö aikaa kahdelle? Ei ole tavatonta, että kaksosäiti syyllistyy siitä, että kaksosvauvat joutuvat odottamaan vuoroaan ja tuntuu, että aika ja kädet eivät vain riitä. Väsymys voi korostaa äitien huolta ja syyllisyyttä. Entäpä isät? Isän rooli ja tuki korostuvat monikkovauvojen kohdalla, mutta isät harvoin syyllistyvät äitien lailla.
Varhainen vuorovaikutus on vanhemman ja lapsen yhdessäoloa ja arkisia tilanteita. Kaksosten kohdalla on tärkeää, että molemmat vauvat saavat omaakin aikaa kummankin vanhemman kanssa ja vanhemmat tutustuvat lapsiinsa yksilöinä.
Kaksosten imetys
Tavallisesti äidin keho pystyy muodostamaan riittävästi maitoa kahdelle vauvalle. Täysiaikaisten ja hyvävointisten kaksosten ravinnoksi riittääkin yleensä oman äidin maito. Kaksosten imetyksessä pätee sama kysynnän ja tarjonnan laki, kuin yhdenkin vauvan kanssa. Mitä enemmän maitoa poistuu rinnoista, sitä enemmän sitä sinne myös muodostuu.
Kaksosten imetykseen liittyy toki tavallista enemmän haasteita. Jos äiti on motivoitunut imettämään, on haasteet onneksi usein voitettavissa. Alussa äiti joutuu opettelemaan kahden, rinnalla ehkä hyvinkin erilaisen vauvan imetystä. Hyvien imetysasentojen löytyminen ja kahden vauvan samanaikainen imetys voi erityisesti alussa tuntua hankalalta. Moni äiti imettääkin alussa vauvoja eri aikaan. Näin äiti saa myös tutustua vauvoihinsa yksilöinä ja imemisen harjoittelu on usein helpompaa, kun äidillä on rinnalla yksi vauva kerrallaan. Joskus vauvojen rytmi on hyvinkin samanlainen ja alusta asti he viihtyvät rinnalla yhtä aikaa. Vauvat voivat olla rinnalla tiheästi ja imetysten lisäksi äiti saattaa vielä lypsää rintojaan. Ei siis ole ihme, jos ajan riittäminen ja riittävän levon saaminen tuntuvat äidistä joskus ongelmalliselta.
On tärkeää, että myös kaksosten äiti saa laadukasta imetysohjausta. Myös puolison ja perheen tuki kaksosia imettävälle äidille on korvaamatonta. On tärkeää, että äiti saa apua kotitöissä ja muiden lasten hoidossa. Äitejä kannattaa rohkaista avun pyytämiseen ja muistuttaa oman levon, ravitsemuksen ja jaksamisen tärkeydestä.
Kaksosraskauteen ja – synnytykseen liittyy usein riskejä ja komplikaatioita, jotka jo sinällään vaikuttavat imetyksen onnistumiseen. Sektiosynnytys, ennenaikaisuus ja vauvojen pienipainoisuus ovat tyypillisiä kaksosten haasteita. Alussa äiti ja vauvat voivat joutua olemaan erossa toisistaan, mikä lisää haasteellisuutta. Tällöin maidoneritys ja kaksosten ruokkiminen äidinmaidolla käynnistetään rintoja lypsämällä. Pienipainoistenkaan kaksosten imetys ei ole mahdotonta, mutta vaatii kyllä paljon työtä onnistuakseen.
Imetyksen ja rintamaidon lisäksi kaksosvauvat saattavat tarvita lisämaitoa. Joskus riittää alussa annetut pienet lisämaitotipat, joskus lisämaitoa menee kasvun tukena pidempäänkin. On myös melko tavallista, että perheen jaksamisesta ja käytännön syistä johtuen perhe itse valitsee osittaisen imetyksen ja joskus kokonaan pulloruokinnan. Jos täysimetys ei onnistu, on tärkeää muistuttaa äitiä vauvan saamien omien pientenkin maitomäärien tärkeydestä ja siitä, että äiti on tehnyt tärkeän teon tarjotessaan vauvoille omaa maitoaan. Tärkeintä on, että jokainen perhe löytää juuri heille sopivan tavan ruokkia kaksosvauvansa. Perheen tulee saada tukea ja ymmärrystä vallinnassaan.
Tays:ssa on järjestetty monikkoperheille suunnattua synnytysvalmennusta vuodesta 2006. Valmennus on noin kaksi tuntia kestävä ja siellä käsitellään kaksosraskauteen liittyviä erityispiirteitä. Lisäksi perheillä on mahdollisuus kysyä mieltä askarruttavista asioista ja käydä lyhyellä tutustumiskäynnillä vastasyntyneiden tarkkailuosastolla. Ilmoittautuminen tapahtuu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin www -sivujen kautta. Perheet kutsutaan valmennukseen, kun sopiva ryhmä on koossa. Valmennuksia pidetään sairaalan palvelutalon luentosalissa noin kerran kuukaudessa ja vetäjinä toimivat kätilöt Marjaana Kuusisto ja Susanna Karisola synnytyssalista.
Tays:ssa on vuosittain noin 85 -95 kaksossynnytystä. Kaksosraskauden kesto on keskimäärin 36-38 raskausviikkoa ja synnytystapa on alatiesynnytys puolessa ja keisarileikkaus puolessa kaksossynnytyksistä.
Vuosina 2011-2016 TAYS:ssa syntyneet kaksoset ja raskauden kesto seuraavassa taulukossa:
| 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | |
| 22-23+6 | – | 1 | – | – | – | 2 |
| 24-27+6 | 8 | 2 | – | 1 | 4 | – |
| 28-30+6 | 4 | 9 | 5 | 5 | 4 | 5 |
| 31-33+6 | 7 | 5 | 12 | 7 | 18 | 12 |
| 34-36+6 | 29 | 32 | 26 | 22 | 27 | 21 |
| 37-39 | 39 | 47 | 39 | 35 | 32 | 37 |
| 39+1- | 9 | 7 | 3 | 2 | 1 | – |
| yht | 96 | 103 | 85 | 86 | 86 | 77 |
kirjoittajina kätilöt Jenni Rainio, Marjaana Kuusisto ja Susanna Karisola sekä asiantuntijahoitaja Tuula Malm
http://www.suomenmonikkoperheet.fi/toiminta/kaksosten-paiva/https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/lait_ja_oppaat/neuvola/oppaat_ja_esitteet_perheille/meille_tulee_vauva_opashttp://www.suomenmonikkoperheet.fi/monikkotietoa/imetys/http://www.pshp.fi/fi-FI/Raskaus_ja_synnytys
Hedberg Nyqvist, Kerstin 2002: Breastfeeding in Preterm Twins: Development of Feeding Behavior and Milk Intake During Hospital Stay and Related Caregiving Practises. journal of Pediatric Nursing 17 (4). 246-256
Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä toteutettiin vuonna 2016 hanke, jonka tarkoituksena oli kehittää pakolaisten ja maahanmuuttajien hoitoa sairaanhoitopiirissä. Hanke oli hyvin ajankohtainen, sillä yhä useampi Suomen väestöstä on vieraskielinen ja erilaisesta kulttuuritaustasta tuleva. Viimeaikaisten maailman tapahtumien johdosta Suomeen virtaa turvapaikanhakijoita, joista ainakin osa jäänee maahamme ja integroituu yhteiskuntaan myös terveyspalveluiden käyttäjiksi.
Maahanmuuttajien ja pakolaisten lisääntyminen tuo haasteita terveydenhuoltoon. Maahanmuuttajien kulttuurilliset tekijät ja asenteet terveydenhuollon henkilöstöä kohtaan voivat aiheuttaa ongelmia ja väärinymmärryksiä hoitotilanteissa. Naisten asemaan, kunniakysymyksiin sekä lääkitykseen ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät ennakkoluulot voivat vaikeuttaa hoitosuhteen muodostamista sekä asianmukaisen hoidon etenemistä.
Maahanmuuttajia ja pakolaisia hoidettaessa henkilöstön on hyvä tuntea erilaisia kulttuureja. Kielimuuri tekee hoitotilanteista erityisen haastavia. Haasteita lisää vielä se, että asiakkaat tulevat usein hyvin vaikeista olosuhteista ja heillä voi olla monenlaisia traumoja.
Hankkeessa oli viisi osatavoitetta, joita työstettiin ja jotka etenivät samanaikaisesti kohti tavoitettaan. Ensimmäinen osahanke oli arvioida, onko maahanmuuttajien neuvontapalvelulle tarvetta.
Tavoitetta kohti edettiin niin, että projektityöntekijä teki yhteistyötä Pirkanmaan alueen maahanmuuttajajärjestöjen kanssa ja tapasi noin 150 maahanmuuttajaa eri tilaisuuksissa. Tilaisuuksien tarkoituksena oli jakaa tietoa terveydenhuoltojärjestelmästämme. Maahanmuuttajat ovat usein eksyksissä järjestelmässämme ja kaipaavat perustietoa sairaalan ja terveydenhuollon toiminnasta, ammateista ja mm. käsihygieniasta. Tieto auttaa vähentämään ristiriitoja. Eri kulttuurista tulevalle voi aiheuttaa hämmennystä esimerkiksi se, että Suomessa potilaan päivittäisestä hoidosta vastaavat omaisten sijasta hoitajat ja että vuodeosastoilla ei välttämättä suhtauduta myönteisesti ympäri vuorokauden vieraileviin läheisiin. Myös päivystyshoidon hahmottaminen tuottaa usein vaikeuksia. Sen takia Acutaan hakeutuu potilaita, joiden oikeampi paikka olisi terveyskeskuksessa.
Toinen osahanke oli katsoa kutsut, ohjaus- ja neuvontamateriaali läpi maahanmuuttajien näkökulmasta. Sairaalan materiaali käytiin läpi, ja lopputulos oli, että maahanmuuttajanäkökulmaa ei oltu huomioitu riittävästi eikä vieraskielistä materiaalia juurikaan ollut. Hanke teki vuoden mittaan yhteistyötä PSHP:n ja TAMK:n yhteistyöhankkeen eli VIVA- hankkeen kanssa ja yhteistyön tuloksena vieraskielistä videomateriaalia on tulossa internettiin. Ohjausmateriaalia päätettiin kääntää myös selkokielelle, joten PSHP:n internet- ja intrasivuille on tulossa selkokielistä materiaalia. Selkokieli valittiin siksi, että se samalla tukee maahanmuuttajan kotoutumista Suomeen.
Intrasta ja extranetistä löytyy nyt myös kuvakortteja, eli tulostettavia kuvia yksiköiden käyttöön potilasohjaustilanteisiin jne.
Lisäksi TAYSin omat arabian – ja darin kieltä taitavat sairaanhoitajat käänsivät näille osaamilleen kielille muutaman yksikön toivomia lauseita, joita voi käyttää muillakin osastoilla tarpeen mukaan.
Kolmantena osatavoitteena oli henkilöstön osaamisen kehittäminen maahanmuuttajien kohtaamiseen sekä hoidon erityispiirteisiin. Henkilöstön osaamisen kartoittamiseksi tehtiin kysely keväällä 2016. Vastaajia oli yhteensä 398. Selkeästi kävi ilmi, että monikulttuurisesta hoitotyöstä tarvitaan koulutusta ja lisää tietoa. Kyselyn vastauksissa kuvattiin tyypillisiä ongelmallisia tilanteita, esimerkkinä mm. se, että kun meillä Suomessa hoitopäätöksistä keskustellaan ja neuvotellaan potilaan/omaisten kanssa, niin joissain muissa maissa lääkäreiltä tulee vain ohjeet ja suomalaista tapaa saatetaan pitää ammattitaidottomuutena. Lisäksi vastaajat kertoivat, että joidenkin kulttuurien edustajien on hankala uskoa, että sairaanhoitajalla on pätevyyttä antaa ohjeita eli omassa kulttuurissa vain lääkäri tietää. Kyselyyn vastaajat kertoivat myös, että aikoihin sitoutuminen on suurin käytännön ongelma. Ongelmana koettiin myös erilaiset uskomukset, jotka haittaavat lääkehoitoihin sitoutumista. Aina ei annettuja ohjeita noudateta niin tarkasti kuin suomalainen on tottunut. Ongelmia aiheutuu myös läheisten keskinäisestä kommunikoinnista ja mahdollisesta hierarkiasta. Myös erityisesti Lähi-idästä kotoisin olevilla ihmisillä saattaa olla dramaattinen suhtautuminen kipuun.
Vastaajat kertoivat myös haasteista, joita seuraa kun asiakkaan omassa kielessä ei ole edes olemassa sanoja niille sairauksille joista puhumme tai kun terveyteen liittyvistä perusasioista tai ihmisen anatomiasta ei ole mitään käsitystä. Sairauskäsitys saattaa myös olla erilainen ja tällöin esimerkiksi lääkitykseen on vaikea sitoutua, jos ei ole oireita. Myös suhtautuminen synnytykseen vaihtelee eri kulttuureissa – meillä synnytys ei ole sairauden vaan terveyden merkki – muiden kulttuurien äidit saattavat ihmetellä myös omatoimisuuteen kannustamista, sillä ”synnyttäjähän tarvitsee lepoa”.
Vastaajat kertoivat myös, että mielenterveysongelmat ja psykiatria ovat useassa kulttuurissa tabu tai jopa täysin tuntematon käsite, lisäksi on uskomuksia ja häpeän kokemuksia, jotka liittyvät esimerkiksi kehitysvammaisuuteen tai epilepsiaan. Psyykkisistä asioista puhuminen ei ole tuttua esim. muslimikulttuurista tuleville ihmisille. Asiakas puhuu mieluummin säryistä ja kivuista kehossa. Perheestä ei kerrota kuin hyviä asioita, ei ole edes sanoja olemassa.
Kyselyn tulosten pohjalta ja henkilöstön toiveiden mukaisesti järjestettiin monikulttuurisuusteemaiset koulutukset syksyllä 2016. Lisäksi projektityöntekijä kävi osastotunneilla ja opiskelijoiden olohuoneessa kertomassa hankkeesta.
Hankkeen myötä PSHP:n intraan perustettiin Monikulttuurisuus-sivusto. Tämä näkyy myös ekstranetin puolella. Sivustolla on jo nyt paljon tietoa ja materiaalia monikulttuurisuudesta ja mm. sanastoja.
Neljäntenä osatavoitteena oli arvioida sairaanhoitopiirin nykyistä tulkkipalvelua.
Projektin yhteydessä päivitettiin kieliavustajien lista ja tulkin käytön ja tilaamisen ohjeet. Kieliavustajat ovat sairaanhoitopiirin työntekijöitä, jotka hallitsevat jonkin vieraan kielen ja ovat lupautuneet avustamaan työajallaan hoitotilanteiden tulkkaamisessa.
Viidentenä osatavoitteena oli kehittää nk. ”sisäisen konsultaation malli” eli sairaanhoitopiirin palveluksessa olevien maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kartoittaminen ja heidän osaamisen hyödyntäminen erilaisissa hoitamisen tilanteissa. Projektin yhteydessä luotiin verkosto, jonka jäseniä ovat TAYSissa töissä olevat maahanmuuttajahoitajat. He ovat hyvä tuki toisilleen ja verkostoa voi hyödyntää mm. uuden maahanmuuttajahoitajan perehdytyksessä.
Kaiken kaikkiaan projekti eteni hyvin, mutta kehittämistä on jatkossakin valtavasti. Projektin myötä syntyi myös paljon uusia ideoita, joita olisi hienoa päästä tulevaisuudessa toteuttamaan.
Monikulttuurisuus ja kulttuurien moninaisuus on arkipäivää sairaalassamme. Toimintamme perustuu eettisiin periaatteisiin, joita ovat hyvä hoito, ihmisen kunnioittaminen, osaamisen arvostaminen ja yhteiskuntavastuullisuus. Hankkeessa kehitettiin työkaluja arjen hoitotilanteisiin sekä kartutettiin henkilöstön osaamista, jotta eettiset periaatteet toteutuisivat kaikkien potilaidemme kohdalla mahdollisimman hyvin.
Eija Korhonen, yh, TtM
Projektipäällikkö 2016
